Drifting

Drifting on vauhdikas ja näyttävä laji

Drifting on monille varmasti nimenä tuttu käsite, mutta lajin tarkemmat tiedot eivät välttämättä ole kovin tuttuja monellekaan suomalaiselle. Se onkin vielä suhteellisen uusi laji Suomessa. Laji on lähtöisin Japanista, jossa se alkoi kehittyä jo 1970-luvulla. Se on hauskannäköinen kilpalaji, jonka erottaa muista autourheilun muodoista muun muassa ajolinja. Siinä idea on ajaa sivuluisussa, suuressa kulmassa koko radan leveyttä hyödyntäen sekä niin suurella nopeudella kuin vain on mahdollista. Tällainen sivuluisussa ajo on monille tuttua lähinnä Suomen talvikeleistä tai toimintaelokuvista. Se on kuitenkin tunnustettu AKK Motorsportin toimesta Suomessa ja sillä on myös SM -arvo.

Drifting vie mukanaan

Nopeus on yksi lajin päätekijä, aivan kuten useimmissa autourheilukisoissa. Nopea vauhti yhdistettynä sivuluisuun tekee lajista hyvin näyttävän, mutta myös vaarallisen. Harrastuksena ja kilpalajina drifting vaatiikin asianmukaiset varusteet ja oikean ympäristön.

Nopeus ja muuttuvat olosuhteet

Näiden kilpailujen tarkoituksena on löytää kuljettaja, joka hallitsee parhaiten ajoneuvonsa käsittelyn erilaisissa muuttuvissa olosuhteissa. Niin tekniikka kuin taidotkin ovat tärkeitä kuljettajalle. Ne eivät kuitenkaan riitä, sillä voittoon tarvitaan nopeutta. Kuljettajan pitää pystyä kuljettamaan autonsa maksimaalisella nopeudella oikeaa ajolinjaa pitkin.

Tuomarit tarkkailevat kisoissa auton nopeutta, ajolinjoja sekä luistokulmaa. Tuomarit voivat pisteyttää muitakin tekijöitä, kuten esimerkiksi suunnanmuutosten tarkkaa kohtaa ja kaasun käyttöä. Suomessa järjestetään tällaisia virallisia drifting -kilpailuja muun muassa FPDA:n ja Radalle.com -tapahtumissa. AKK myönsi lajille Trophy -arvon vuonna 2009, jolloin myös ajettiin lajin ensimmäinen virallinen arvosarja.

Drifting vie mukanaan

Driftingin historia

Laji alkoi kehittyä 1970-luvulla Japanissa kilpakuljettaja Kunimitsu Takahashin aggressiivisen ajotavan inspiroimana. Tämän kuljettajan innoittamana alettiin järjestää laittomia Touge -kilpailuja Japanin mutkaisilla vuoristoteillä. Lajista tuli nykyään tunnettu kilpalaji vasta 2000 -luvulla, kun Japanin ensimmäinen D1GP järjestettiin vuonna 2001. Kilpailut olivat keskittyneen ennen tätä yksilösuoritteisiin. Samalla tuomarointi sai selkeät kriteerit.

Laji oli tuolloin Suomessa vielä tuntemattomampi ja monille suomalaisille tutumpi olikin esimerkiksi jokkis. Drifting kuitenkin rantautui Suomeen vain muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 2006. AKK Motorsport tunnusti lajin virallisesti vuonna 2011 antamalla sille trophy -arvon. Lajissa palkittiin samana vuonna ensimmäinen Suomen mestari. Nykyisin Suomen drifting -sarjaan kuuluu neljästä viiteen SM -osakilpailua vuosittain.

Drifting on tuomarilaji

Drifting -voitto on kiinni faktatiedoista ja tuomariston näkemyksestä ajosuorituksesta. Kisoissa on kolme tuomaria eli nopeustuomari, ajolinjatuomari ja kulmatuomari. Kukin tuomari jakaa maksimissaan 30 pistettä ja lisäksi he neuvottelevat yhdessä show-pistemäärän, joka on maksimissaan 10. Se käsittää esimerkiksi yleistä näyttävyyttä ja aggressiivisuutta. Pisteiden perusteella valitaan 16 parasta osallistumaan pudotuskaavioon, jossa on kaksi kuljettajaa. Se suoritetaan molemmin päin, jonka jälkeen kilpailija siirtyy seuraavalle pudotuskaavion tasolle. Laji vaatii siis paljon taitoja, kuten toki muutkin autourheilukisat, joita Euroracing esittelee.

Tämä on siis varsin vauhdikas ja adrenaliinin täyteinen laji, jonka ajolinja ja näyttävyys on jotain aivan uutta muihin autourheilulajeihin nähden. Drifting -ajon harrastaminen vaatii kuitenkin usein melko paljon rahaa ja sopivan ympäristön, sillä autolla ei voi mennä maksimivauhdilla kylki edellä aivan missä tahansa. Sen harrastaminen onkin toteutettava aina turvallisessa ympäristössä ja turvavälineitä käyttäen.

Drifting vie mukanaan