Siirry suoraan sisältöön

Drag racing on vauhtiajoa parhaimmillaan

  • tehnyt
Drag ajo

Drag Racing eli kiihdytysajot syntyi Kalifornian aavikolla 1930-luvulla, kun moottorit paranivat, kuljettajat rohkaisivat toisiaan ja nopeudet nousivat yli 100 kilometriin tunnissa. Tällaisten kisojen tarkoituksena on päästä maaliviivan yli mahdollisimman nopeasti. Vaikka kisat ovat erittäin suosittuja Yhdysvalloissa, ovat ne myös levinneet muualle maailmaan. Myös Suomessa järjestetään vuosittain kiihdytysajojen SM-kilpailuja sekä FIA-kisat, joissa kilpailevat kovimman luokan autot ja kuskit.

Drag racing on säädeltyä

Kilpailun vakiopituus on 402 metriä FIA:n ja NHRA:n sääntöjen mukaan. Turvallisuusongelmien vuoksi esimerkiksi NHRA ja sen Top Fuel and Funny Car -luokat, ovat kuitenkin lyhentäneet kilpailut 1 000 jalkaan. Joillakin paikkakunnilla on lyhyemmät 201 metrin radat. Pro-70 ja Pro-750 pystyivät ajamaan nopeudella 200 mailia tunnissa eli 320 kilometriä tunnissa, ohittaen Pro Compin ja Pro Gasin luokat.

National Hot Rod Associationin perusti Wally Park vuonna 1951. Vuosikymmenen kuluessa kehitettiin kaksi kilpailuluokkaa: muokkaamattomat autot ja parhaat menopelit. Urheilun kasvaessa syntyi ensimmäiset vedonlyönnin supertähdet ja niin sanottu euroracing. NDRL-kilpailuautot sisälsivät etumoottorisia dragstereita, muunnettuja hauskoja autoja, varhaisia ​​Pro Stock -klooneja ja Super Stock -autoja. Vauhtia riitti joka lähtöön.

Lähdössä riittää vauhtia

Kilpailun alussa osallistujat asettuvat rinnakkaisille kaistoille, ja jokaisessa rinnakkaiskaistassa on elektroninen laukaisulaite, eli niin sanottu ”joulukuusikaista”. Neljä valoa syttyy, kun ajoneuvo on paikallaan, ja käynnistin heilauttaa kytkintä järjestääkseen puusta tulevat valot 0,5 sekunnin välein sekä 0,4 sekunnin välein ammattilaisille. Ajaminen ja kiihdyttäminen vaativat osaamista, eikä ketä tahansa voi päästää puikkoihin.

Avainsanat: