Romuralli on autoilulaji, jossa nimensä mukaisesti usein tuloksena on paljon romua. Nimittäin kyseessä on laji, jossa nopeuden sijaan on tarkoitus kisata kilpakumppaneihin törmäilyssä ja siinä, kenen auto liikkuu viimeisenä. Tämä tuokin omat haasteensa autojen ominaisuuksille ja toisaalta siihen, että pelisilmää täytyy tietenkin olla myös kuskilla siinä määrin, ettei muihin törmäilemällä saata omaa autoaan siihen kuntoon, ettei pääse enää seuraavalle kierrokselle.
Romuralli, Paljon Romua Pienessä Tilassa
Romurallin kilpailuala on noin 30x30m kokoinen alue, jossa autot törmäilevät toisiinsa. Yleisesti törmäilyyn suositaan auton takaosaa, jossa ei ole niin merkittäviä hajoavia osia, kuten moottori. Kilpailussa tärkeää onkin pitää huolta omasta autostaan niin, että sillä selviää loppukilpailuihin asti, joten myös omat törmäykset muihin on tehtävä huolella.
Romurallissa on kaksi kilpailuluokkaa, etuvetoiset ja takavetoiset autot, ja kilpailussa ei saa käyttää muita vaihteita, kuin ykkösvaihdetta ja pakkia. Romurallissa käytettävään autoon liittyy sääntöjä ja huomioita, kuten turvallisuutta lisäävien suojapalkkien lisääminen. Kyseessä on hyvin erityyppinen autourheilulaji, kuin vaikkapa jokkis, johon kuuluu olennaisesti auton myyminen kisaamisen jälkeen.
Romurallikisat Suomessa
Romurallia pääsee seuraamaan useamman kerran vuodessa Suomessa, nimittäin vuosittain kilpaillaan SM-kisat ja etuvetomestaruuden kolme osakilpailua. Osallistumaan pääsee säännöt täyttävällä, liikennekäytöstä poistetulla autolla yli 15-vuotias, alaikäinen luonnollisesti huoltajien suostumuksella. Mikäli adrenaliini, tiivis meno ja rytätyt autot kiinnostavat, on kyseessä ehdottomasti tutustumisen arvoinen laji.